Mekanismin esittely
Tämän päivän yrityshyödykkeet ymmärtävät yhä selvemmin, että kehitysmaissa on hyvät sijoitusmahdollisuudet. Kuitenkin,
epävakaa toimintaympäristö, poliittisten riskien ymmärtäminen ja tiettyjen sijoitusmahdollisuuksien laiminlyönti haittaavat usein investointeja. Tästä johtuen suurin osa ulkomaisista suorista sijoituksista on talouskasvun keskeisenä tekijänä vain muutamaan maahan, ja ne ovat suurelta osin jättäneet huomiotta maailman köyhimmät ihmiset.
Viraston tulisi käsitellä yllä olevia huolenaiheita kahdella tavalla: Ensinnäkin tarjoamalla poliittisia riskejä koskevia takeita sijoittajille ja lainanantajille; Toiseksi se on antamalla teknistä apua kehitysmaiden auttamiseksi houkuttelemaan yksityisiä investointeja.
Historiallinen kehitys
Perustettu
Monenvälinen sijoitustakuulaitos perustettiin kesäkuussa 1988, mutta perustamisviraston suosituksia on ehdotettu vuonna 1961, Maailmanpankki laadin myös luonnoksen " Institution" -sopimus vuonna 1966 ja käsitteli ja tarkisti luonnosta 28 kertaa. Kaikkien osapuolten välisen eron vuoksi luonnosta ei kuitenkaan hyväksytty, ja Maailmanpankki päätti lopettaa keskustelun "instituutioista".
Hyväksytty sopimus
Vuonna 1981 Maailmanpankki päätti keskustella uudelleen "institutionaalisten" kysymysten luomisesta. Neljän vuoden työskentelyn jälkeen Maailmanpankki hyväksyi 1985 "monenvälisen investointitakuun sopimuksen (tunnetaan myös nimellä "Hanchengin sopimus", jota kutsutaan yleissopimukseksi). Monenvälistä investointitakuusopimusta koskevan yleissopimuksen mukaisesti yleissopimus on täytettävä seuraavat ehdot: Ensinnäkin 5 maata (kehittyneet maat) ja 15 toisen luokan maata (kehitysmaat) on allekirjoitettava ja hyväksyttävä; toinen on nämä kansalliset merkintäosuudet. Kokonaismäärän on oltava 33 prosenttia "laitoksen" lakisääteisestä pääomasta. Lokakuussa 1987 asiaankuuluvat kansalliset kokoukset päättivät hyväksyä "konventin" ennen 30. huhtikuuta 1988 perustajaksi. 8. kesäkuuta 1988 Washingtoniin perustettiin konferenssi ja monenvälinen sijoitustakuulaitos perustettiin virallisesti.
Yleissopimuksen mukaan institutionaalinen lakisääteinen pääoma on 1 miljardi erityistä nosto-oikeutta, jaettuna 100 000 osakkeeseen, 10 000 erityistä peruutusoikeutta osaketta kohden, kunkin jäsenvaltion on oltava vähintään 50 osaketta. 90 päivän kuluessa "sopimuksesta" 10% osakkeista on maksettava käteisellä (25% kehitysmaista) ja 10% voidaan käyttää ei-siirrettäviin sanoihin. Tai vastaava joukkovelkakirjalaina. Loput 80 prosenttia toimielimistä joutuvat maksamaan velkansa pois.
6. kesäkuuta 1994 mennessä 147 maata on allekirjoittanut "yleissopimuksen" liittyäkseen "järjestöön", joista 120 maata on hyväksynyt yleissopimuksen, jonka ovat päättäneet 120 jäsenvaltiota. Kokonaiskanta on 840 miljoonaa dollaria, josta maksetaan 170 miljoonaa dollaria. Kiina hyväksyi yleissopimuksen 30. huhtikuuta 1988, ja siitä tuli viraston perustajajäsenvaltiot. Kiina merkitsi 3,138 prosenttia osakkeista ja sijoittui ensimmäiseksi toisen tyyppisissä jäsenvaltioissa.
Sopimusluonne
Yleissopimuksen mukaan instituutioiden tavoitteena on kannustaa jäsenmaidensa välillä, erityisesti kasvattamaan tuottavia investointeja kehitysmaihin, täydentämään Maailmanpankkia. , Kansainväliset rahoitusyhtiöt ja muut kansainväliset kehitysrahoituslaitokset. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi viraston tulee: 1. Kun maa sijoittaa sijoituksiin muista jäsenvaltioista, sijoitusten ei-kaupallinen riski on taattu, mukaan lukien yhteinen vakuutus ja jakelu; 2. Toteuttaa sopivia aputoimia investointivirtojen edistämiseksi kehitysmaihin ja investointien tekemiseksi jäsenmaiden välillä kehitysmaissa; 3, ja muiden tarpeellisten ja sopivien kiinnikkeiden käyttäminen.
Yleissopimus
Monenvälisten sijoitusten takuulaitosten yleissopimus
(11. lokakuuta 1985, 15. 12. huhtikuuta 1988 asti)
< P> JohdantoTämä yleissopimus allekirjoittaa maan, ottaen huomioon tarpeen vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä edistääkseen taloudellista kehitystä ja edistää yleistä ulkomaisia investointeja, erityisesti ulkomaisia yksityisiä investointeja edistää edellä mainittua kehitystä;
< P> Tunnistan ei-kaupallisiin riskeihin liittyvät huolenaiheet, jotka edistävät ja rohkaisevat ulkomaisia investointeja virtaamaan kehitysmaihin;Toivon voivani käsitellä ulkomaisia sijoituksia oikeudenmukaisuuden ja vakaiden standardien pohjalta. Kun kyseessä on kehitysmaiden kehitystarpeet, politiikat ja tavoitteet, edistää rahastoja ja teknologioita kehitysmaiden tuotantotarkoituksessa;
Luotettavat monenväliset sijoitustakuulaitokset kannustavat ulkomaisia investointeja, Täydentävät kansalliset ja alueelliset investointitakuusuunnitelmat sekä yksityiset vakuutukset ei-kaupallisten riskien varalta, on tärkeää olla tärkeässä roolissa; ja
uskoo, että virasto tulisi ratkaista mahdollisimman pitkälle ilman pääoman maksamista. Sen velka on saavuttanut tämän tavoitteen parantamalla jatkuvasti sijoitusehtoja ja
sopivat seuraavasti:
Viraston ensimmäisen luvun perustaminen
Ja tila
1, monenvälinen investointitakuumekanismi (jäljempänä instituutio).
2, virastolla tulee olla täydellinen oikeushenkilö, varsinkin jos se on oikein:
(1) sopimuksen allekirjoittaminen:
(2) hankinta ja käsittely ei toimi ja Muutto; ja
(3) suorittaa oikeudellisia menettelyjä.
Kohteen tavoitteet ja tarkoitus
Tavoitteilla tulisi kannustaa jäsenmaidensa välillä, erityisesti kehittämään kansallistettuja investointeja, täydentämään kansainvälistä elvytyspankkia (jäljempänä pankki), kansainvälisiä rahoitusyhtiöitä ja muita kansainvälisiä kehitysrahoituslaitoksia.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi viraston tulee:
1. Kun maa sijoittaa sijoituksiin muista jäsenvaltioista, sen taataan sijoittavan ei-kaupallisiin riskeihin, mukaan lukien jälleenvakuutus Separate;
2 toteuttaa asianmukaisia aputoimia investointivirtojen edistämiseksi jäsenvaltioiden välillä kehitysmaihin ja kehitysmaihin; ja
kolme, edistää sen tavoitteita, harjoittaa muita tarpeellisia ja sopivia liitteitä.
Viraston päätöksen olisi perustuttava tämän yleissopimuksen määräyksiin.
3 artiklassa määritellään
tälle vuosikokoukselle:
1. "Jäsenvaltiot" viittaavat tämän yleissopimuksen tehokkuuteen tämän yleissopimusvaltion mukaisesti.
Toiseksi "isäntämaa" tai "isäntämaan hallitus", joka viittaa jäsenvaltioihin, sen hallitukseen tai mihin tahansa valtion virastoon, 66 artiklan mukaisesti, taataan sen alueella tehtävissä investoinneissa. Tai vahvista tai on taattu tai varattu.
Kolmanneksi "kehitysmaiden jäsenvaltiot" viittaavat yleissopimuksen luettelossa mainittuun toiseen jäsenvaltiotyyppiin. Pykälässä 30 mainittu lautakunta voi muuttaa aikataulua milloin tahansa.
neljä, "Special Most Tickets" viittaa edustustoon, joka maksaa yli 55% osakkeista, vähintään 2/3 kaikista äänistä.
5, "Valuutan vapaa käyttö" tarkoittaa: (1) Vuosittainen valuuttarahasto määrittelee minkä tahansa valuutan, jota voidaan käyttää vapaasti; (2) Artiklassa 30 mainittu hallitus ja Kansainvälinen valuuttarahasto neuvottelevat ja hankkivat minkä tahansa muun vapaasti hankitun ja tehokkaasti käytettävän valuutan, joka on määritelty tämän yleissopimuksen tarkoituksiin.
Luku 2 Jäsenvaltioiden pätevyysvaatimukset
4 artikla Jäsenvaltioiden pätevyysvaatimukset
1. Institutionaaliset jäsenvaltiot Pätevyyskirjat olisi myönnettävä Kansainväliselle Fuxing Development Bankille. Kaikki jäsenvaltiot ja Sveitsi ovat avoinna.Toiseksi perustajajäsen olisi sisällytettävä tämän yleissopimuksen käsittelyyn ja liittyä tämän yleissopimuksen maahan lokakuussa 30, 1987. 5 artikla Pääkaupunki
1. Toimiston lakisääteinen pääoma on 1 miljardin erityisrahasto (SDR1000000000). Pääoma on jaettu 100 000 osakkeeseen, ja osakekohtainen arvo on 10 000 erityisrahastoa, jotka jäsenvaltiot voivat merkitä. Jäsenvaltiot sitoutuvat maksamaan osakeemissioita Yhdysvaltain dollarin keskihinnalla Yhdysvaltain dollarin erityisrahoitusoikeutena 1.–30. tammikuuta 1985, eli kukin erityinen nosto-oikeus on 1 082 dollaria.
II. Pääomaa olisi korotettava uutta jäsenvaltiota hyväksyttäessä, jos nykyiset lakisääteiset osuudet eivät riitä tälle jäsenvaltiolle.
Kolmanneksi johtajat valitaan erityisillä kauttalipuilla, ja he voivat korottaa pääomaa milloin tahansa.
Artikla 6 Merkintäosuudet
Laitoksen alkuperäisen jäsenvaltion on noudatettava tämän yleissopimuksen mukaista osuutta tämän jäsenvaltion osakkeista, ja muut jäsenet Maa pitää hallussaan neuvoston päättämien pääomaosuuksien määrää ja ehtoja, mutta joka tapauksessa se ei merkitse lipun alapuolella olevan emissiohinnan mukaan. Jäsenvaltioiden jaettavien osuuksien lukumäärän on oltava vähintään 50 osaketta. Virasto voi asettaa sääntöjä, joiden avulla jäsenvaltiot voivat korottaa lakisääteisen osakepääoman merkintäosuutta.
7 artikla Merkintäosuudet Ero osakkeiden välillä,
Kunkin jäsenvaltion ensimmäiset merkintäosuudet olisi maksettava seuraavien ehtojen mukaisesti:
yksi, itse 90 päivän kuluessa jäsenmaan voimaantulopäivästä 10 % varastoista on maksettava ensimmäisen kappaleen 8 artiklan mukaisesti ja 10 % käyttää ei-siirrettävää sanoja tai vastaavia. Joukkovelkakirjalainan maksu, kun laitoksen on maksettava velkansa hallituksen päätöksen mukaisesti;
toiseksi, loput osasta on ymmällään viraston maksamasta velkansa.
Artikla 8 Merkintäosakkeiden maksaminen
1. Merkintäosuuksien on voitava käyttää vapaasti valuuttamaksua, kehitysmaat jäsenvaltiot seitsemännen kappaleen mukaisesti. Koko käteisellä, 25 % voidaan maksaa kotimaan valuutalla.
Toiseksi maksamattomien osakkeiden minkä tahansa osan määräämistä olisi kohdeltava yhtäläisesti kaikkien osakkeiden kanssa.
Kolmanneksi viraston on maksettava velka ja tulosumman määrä ei riitä velkojensa maksamiseen, virasto voi jatkaa jatkuvasti maksamista maksamattomille osakkeille, kunnes velkojen kokonaismäärä on maksettu.
Neljänneksi osakkeiden määrää rajoittaa osakkeiden luovutushinnan koron määrä.
9 artikla Valuutan arvo
Sillä tämän sopimuksen on määritettävä valuutta toisen valuutan arvosta, tämä instituutio on Kansainvälisen valuuttarahaston alainen. Neuvottelujen järjestämisen jälkeen arvo määritetään kohtuullisesti.
10 artiklan mukaiset palautukset
1. Kun se on mahdollista, virasto palauttaa osakkeista maksettavan määrän seuraavin ehdoin:
(1) Muistutuksen tulee koskea takauksen tai takaisin sisältyvän sopimuksen aiheuttamaa vakavaraisuutta, mutta silloin virasto on käytetty vapaasti tai perinyt tämän maksun osittain tai osittain takaisin; tai
(2) Muistutuksen pitäisi johtua siitä, että maksua ei ole suoritettu ajallaan, mutta sen jälkeen jäsenvaltio maksaa maksun kokonaan tai osittain. tai
(3) Neuvosto Päätetään erityisten enemmistöpäätösten perusteella, järjestön taloudellinen tilanne mahdollistaa sen, että kaikki tai osa siitä voidaan palauttaa jäsenvaltioille tuloineen.
II. Kaikki tämän kohdan mukaiset palautukset on maksettava vapaasti käytettäväksi rahaksi, ja summan tulee olla sen jäsenvaltion maksumäärä, joka maksaa maksun ennen palautusta. Suhde.
Kolmanneksi jäsenvaltiolle maksettavasta palautuksesta tulee osa jäsenvaltiota maksamaan jäsenvaltioiden pääomavelvoite seitsemännen 2 kohdan mukaisesti.
Luku 3 Liiketoiminta
11 artikla Vakuutusvakuutus
()
Artiklan 12 mukainen sijoitus
()
Artikla 13 Pätevät sijoittajat
()
14 artiklan mukainen isäntämaa < / p>
Tämän luvun mukaan se on taattu vain investoinneille kehitysmaiden alueelle?
15 artikla Itäiset isäntämaat
isäntähallituksessa suostuu Ennen kuin nimetty vakuutusriski on taattu, virasto ei tee takuusopimusta.
16 artiklan takuuehdot
Kunkin takaussopimuksen takuuehdot määrittelee organisaatio hallituksen antamien määräysten ja määräysten mukaisesti, mutta virasto ei saa taata investoinnin menetystä. . Takaussopimuksen hyväksyy toimitusjohtaja hallituksen opastuksella.
17 artikla Saatavien maksaminen
Vakuutettujen korvausten maksamisesta päättävät hallituksen ohjauksessa toimitusjohtajat takuusopimusten ja hallituksen politiikan mukaisesti. Vakuutetun tulee pyytää takuusopimusta etsimään asianmukaista isäntämaan hallinnollisen muistin mukaan. Takuusopimus voi edellyttää kohtuullista aikarajaa vahingon aiheuttaneiden tapahtumien ja korvauksen maksamisen välillä.
Artikkelin 18 tulokset
()
19 artikla: Suhteet kansallisiin ja alueellisiin yksiköihin
jäsen Kansallinen kansallinen yksikkö ja suurin osa pääomasta ovat samanlaisia kuin jäsenvaltioiden omistamien alueellisten yksiköiden liiketoiminta. Viraston tulisi tehdä yhteistyötä näiden instituutioiden kanssa ja pyrkiä täydentämään niiden liiketoimintaa. Se on suunniteltu maksimoimaan niiden palvelut ja laajentamaan heidän panostaan ulkomaisiin investointivirtoihin. Tätä tarkoitusta varten viraston tulisi järjestää tällaisen yhteistyön yksityiskohdat, erityisesti sen tavan ja jälleenvakuutuksen osalta. .
20 kansallisen ja alueellisen kokonaisuuden reserviä
(poistettu)
212 yksityisten takaajien kanssa ja takaisinotto Yhteistyö
1. Virasto voi allekirjoittaa sopimuksen jäsenvaltioiden yksityisen takaajan kanssa vahvistaakseen omaa liiketoimintaansa ja rohkaistakseen yksityisiä takaajia käyttämään kehitysmaiden ei-kaupallisia riskejä. Samat ehdot antavat takuun. Tämä yhteistyö sisältää kymmenennen 20 mekanismin mukaiset ehdot ja menettelyt jälleentakauspalvelujen tarjoamiseksi.
II, mekanismi voi tarjota osan tai koko jälleenvakuutuksen asianmukaisen vahvistusyksikön antamalla takuulla.
Kolmanneksi viraston tulisi erityisesti pyrkiä takaamaan yksityisten takaajien investoinnit tai turvata vastaavat takaukset uudelleen.
Taatun rajan 22 artikla
1. Ellei hallitus päätä erityisellä äänimäärällä, tämän luvun takaamien vastuiden kokonaismäärä ei saa ylittää toimielimen määrää. Pääoman, rahaston ja hallituksen määräämän hallituksen osan summan summa. Hallituksen tulee kokemuksensa mukaan hakemisesta, riskien hajauttamisesta, peruskorjauksesta ja muista asiaan liittyvistä seikoista usein tarkastaa kunkin edustustakauksen tarjoaman sijoituksen riskitilanteen ja päättää, onko neuvoston tehtävä muutettava toimielimen roolia. . Neuvoston määräämät laskurit eivät missään tapauksessa saa ylittää laitoksen sijoitetun pääoman, rahastojen ja varausvarojen säilytys- ja vahvistuspääoman kolminkertaista summaa.
II. Edellyttäen, että yllä mainittuja takuurajoja ei rikota, hallitus voi määrätä:
(1) Tämän luvun mukainen virasto on sijoittaja samoissa jäsenvaltioissa. Takuuraja voidaan antaa. Päättäessään tästä rajasta johtokunnan olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden osuudet institutionaalisesta pääomasta ja otettava huomioon kehitysmaiden jäsenvaltioiden investoinnit. ja
(b) hajautusmekanismi Takuuraja, jolla riskin riski voidaan ottaa, mukaan lukien erilaiset hankkeet, erilaiset isäntämaat ja investointityypit tai