Brettonin metsäjärjestelmä
Kultarannekkeen romahtamisen jälkeen kansallisen valuutan arvo menetti vakaan perustan, ja valuuttakurssien voimakkaat heilahtelut aiheuttavat kansainvälisen rahajärjestyksen hämmennystä. Vuonna 1944 Bretton Forestissa Brettonissa pidetyssä kokouksessa päätettiin ottaa käyttöön kiinteä valuuttakurssijärjestelmä sodan jälkeen, eli säädettävä fokusoitu valuuttakurssijärjestelmä. Yhdysvaltain dollarin hinta on kiinteän hinnan ylläpitäminen, ja maiden välinen valuutta määräytyy Yhdysvaltain dollarin välillä, joka on Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemä lakisääteinen valuuttakurssi. Valuuttapariteetin säilyttämiseksi Brettonin metsäjärjestelmässä Kansainvälinen valuuttarahasto ja jäsenvaltiot ovat tehneet paljon ponnisteluja, mutta jatkuvan Yhdysvaltain dollarin kriisin vuoksi myös jäsenvaltioiden valuutta-asema on muuttunut ja Kansainvälinen valuutta Rahaston ehtoja Valuuttapariteetti muuttuu usein. Helmikuussa 1973, Yhdysvaltain dollarin toisen heikentymisen jälkeen, kiinteä valuuttakurssi romahti Brettonin metsäjärjestelmän alla. Tässä tilanteessa useimmilla mailla on irrottaminen Yhdysvaltain dollarista ja ne käyttävät kelluvaa valuuttakurssijärjestelmää. Valuuttakurssien vakauden ylläpitämiseksi maat kuitenkin yhdistävät edelleen oman valuuttansa johonkin valuuttaan tai valuuttakoriin määrittääkseen valuuttapariteetin.
menetelmä
Kansainvälinen valuuttarahasto tunnistaa valuuttapariteetin pääasiassa:
1 Yhteistyöjärjestelyn kautta hinta määräytyy, pääasiassa Se on Euroopan yhteisön jäsen. Yhteisön kansallinen valuutta otetaan käyttöön, eli jäsenmaat määrittävät valuuttansa valuuttapariteetin, muodostavat pariteettiverkoston, joka varustetaan keskenään valuuttakurssin vakauden ylläpitämiseksi ja toteutetaan ulkoinen kelluva. Vuonna 1978 Euroopan yhteisö perusti eurooppalaisen valuuttajärjestelmän ja loi eurooppalaiset rahayksiköt. Tässä järjestelmässä kansallinen valuutta määräytyy eurooppalaisen valuuttayksikön välisen valuuttapariteetin välillä. Lisäksi se käyttää pientä hintaverkostoa, jonka muodostavat kaksi tai kaksi paria kunkin jäsenvaltion rahaparien välille). Järjestelmän ja korijärjestelmän yhdistelmä on mahdollistanut maiden valuuttahinnan saavuttamisen valuuttakurssin vakauttamiseksi.
2 Toteutetaan erityisrahastoja pinchouttava järjestelmä eli valuutan valuuttapariteetti ja erityisrahoitusoikeudet sekä kansallisen valuutan pariteetin määrittäminen muiden maiden kanssa.
3 on toteutettu sitomaan vapaasti lunastuksen valuuttapariteetti.
4 ei nauloja valuuttakoriin, vaan säätää myös valuuttapariteettia indeksin muutosten sarjan perusteella.
menetelmä
Kehitysmaissa, joissa on toteutettu suora valuuttavalvonta, valuuttapariteetti määräytyy virallisesti, kaikki valuuttatapahtumat suoritetaan tässä valuuttakurssissa ja valuuttapariteettia on helpompi ylläpitää.
Maissa, joissa valuuttaa voidaan vaihtaa vapaasti, ei kuitenkaan ole helppoa ylläpitää valuuttapariteettia. Valuuttapariteetin ylläpitämiseksi kaikki maat tekevät yleensä keinotekoisia interventioita valuuttamarkkinoilla. Erityisiä menetelmiä ovat valuuttatason rahaston perustaminen. Kun markkinat arvostetaan, valuutta myydään ja ulkomainen valuutta myydään. Valuutan valuuttahankinta myydään, kun valuutan arvo on markkinoilla. Vaikka tällä menetelmällä voidaan säilyttää valuuttakurssien suhteellinen vakaus, siihen on helppo tuoda erilaisia vaaroja. Jos valuutta on voimakkaasti heikentynyt, vaikka valuuttataso ei välttämättä pelasta laskua, se on aiheuttanut valtavia tappioita kansallisille valuuttavarannoille. Toisaalta, jos valuutta on arvostettu, se voi myydä myydyimmät kolikot, mutta se on lisännyt valuutan liikkeeseenlaskua ja pahenemista. Siksi maat yleensä säätävät valuuttapariteettia oikeaan aikaan todellisten muutosten mukaan.